13 touko Mitä voimme oppia menneisyydestä ja odottaa tulevaisuudelta?

ykyinen rakennemuuotos, jota elämme on suurempi kuin teollinen vallankumous aikanaan ja seuraavat 20 vuotta muuttavat maailmaa enemmän kuin edelliset 200 vuotta. Teollisen yhteiskunnan tukipilarit eivät enää kanna ja Ihmiset ovat koulutetumpia sekä yhteiskunta demokraattisempi kuin 50 vuotta sitten. Silti yritykset ja organisaatiot ovat järjestäytyneet hierarkisesti ja vertikaalisesti ja demokraattinen päätöksenteko on liian hidasta ja kallista. Länsimainen yhteiskunta joutuu organisoitumaan uudelleen kaikilla tasoilla. Se mikä on varmaa on että yhteiskunta tulee muuttumaan seuraavien vuosikymmenten aikana, mutta mikä on muutoksen suunta ja puhummeko muutoksesta vai kehityksestä? Muutos itsessään ei välttämättä ole tavoittelemisen arvoinen vaan riippuu ratkaisevasti muutoksen suunnasta, onko se toivottava paitsi meidän myös tulevien sukupolvien puolesta. Jos mietimme esimerkiksi teollisen vallankumouksen vaikutuksia niin eivät ne kaikilta osin ole positiivisia. Se on osaltaan vaikuttanut esimerkiksi materiaalisen hyvinvoinnin ja vaurastumisen sekä ihmisten terveyden paranemiseen, mutta vastaavasti sen mukana ovat tulleet ilmastomuutos, ekokatastrofit, pakolaisvirrat, liikakansoitus ja ihmisen kyky tuhota kaikki elävä maapallolta. Kyse on siis muutoksesta, mutta ei niinkään kehityksestä. Siksi myös tulevaisuuden osalta muutos on varma, kysymys vain kuuluu, millä käännämme sen kehitykseksi, jolla ihmiskunta selviää seuraavalle vuosisadalle asti. Tässä keskeisessä asemassa on varmasti kykymme siirtyä kestävään kehitykseen luomalla uusia toimintamalleja, jotka ottavat entistä paremmin huomioon paitsi koko väestön myös luonnon, muut elävät olennot sekä maapallon ainutlaatuisuuden ja myös sen rajallisuuden. Tämä olisi tavoiteltavaa kehitystä, joka kuitenkin vaatisi suurta muutosta sekä ihmisiltä että yrityksiltä, joiden asema, toiminta ja ansainta menisivät kestävän talousmallin luomisen myötä monelta osin täysin uusiksi. Monelle suuryritykselle tämä varmasti olisi haasteellista, mutta pienten ja keskisuurten yritysten osalta, joille sekä nämä muutokset että toiminnan vastuullisuus ovat helpommin omaksuttavissa, asemat saattaisivat jopa parantua muutoksen myötä.

Mutta miten luomme kestävän kestävän tulevaisuuden, joka palvelee kaikkien etua? Yksi tärkeä vaikuttaja tähän muutokseen voisi olla uuteen näkemykseen perustuva transformatiivinen oppiminen, johon sisältyvät mm. muutosvalmiudet sekä kestävän kehityksen ymmärtäminen ja sisäistäminen. Nykyinen opetus peruskoulusta yliopistoon perustuu monelta osin ajatteluun ja oppimiseen, jonka taustat ovat kaukana historiassa, vanhoissa tarinoissa, jotka eivät enää vastaa nykyaikaa ja vielä vähemmän tulevaisuutta. Ei ole ratkaisu, että opetuksessa käytetään uutta teknologiaa, jos oppimisen taustalla on edelleenkin sama ajattelu ja logiikka, joka on johtanut meidät nykytilanteeseen. Tarvitaan uusia tarinoita vanhojen sijaan, jotta muutos voidaan sisäistää ja asteittain toteuttaa. Esimerkkinä suuresta vanhasta tarinasta voisi olla vaikka uuden ajan alussa filosofisen dualismin pohjalta kehittynyt hengen ja aineen erottaminen, josta seurasivat luonnontieteiden,teknologian ja teollistumisen kehityksen kautta nykyinen länsimainen materialistinen maailmankatsomus, joka on selkeästi nykyisten ongelmiemme taustalla ja jonka varaan kestävää tulevaisuutta ei voida rakentaa. Miten tämän tarinan kehityskulkua voitaisiin muuttaa? Esimerkiksi jakamalla tämä suuri tarina osiin ja luomalla tulevaisuuden tarpeet huomioiden uusi tarina korvaamaan tätä vanhaa. Voimme rakentaa uuden arvomaailman, jonka taustalla on kuitenkin meille ominainen eetos, jota kulttuurina olemme vaalineet jo vuosituhansia. Uuden tarinan voisi luoda myös esimerkiksi viestintään, joka on muokkaantunut alkuperäisistä ihmisten yhteisöjen väliseen kanssakäymiseen perustuvasta toiminnosta nykyaikaiseksi oman edun tavoitteluksi, markkinoinniksi ja mainonnaksi, jotka eivät ainakaan nykymuodossaan kuulu tulevaisuuteen. Yrittäjyyden ja yritysten näkökulmasta oppimisen uudistaminen edellä kuvaillussa muodossa toisi uudet sukupolvet, joiden arvomaailma ja eettinen näkemys olisi huomattavasti erilainen edeltäjiinsä verrattuna. Heidän olisi helpompi ymmärtää muutoksen välttämättömyys ja sen edelleen kehittämisen tärkeys koko maapallon, ei ainoastaan ihmisen näkökulmasta, joka vielä nykyään on vallitseva näkemys. Tästä seuraisi uudenlaisen yrittäjyyden alku, josta mielestäni jo nykyään on jonkinlaisia orastavia merkkejä olemassa nuorten yrittäjien toimesta.

Uusia talousmalleja mahdollisesti ennakoiden on nykyään jo käytössä mm. uusia talouden muotoja. Ne ovat vielä pienimuotoista toimintaa osana epävirallista taloutta, mutta niiden esimerkin vaikutus kasvaa koko ajan. Näitä ovat mm. jakamistalous, johon kuuluvat esimerkiksi takakonttimarkkinat, tavarakirppikset ja naapureiden välinen lainaustoiminta sekä yhteisöllinen kulutus, jossa kuluttajat käyttävät internet-työkaluja yhteistyöhön: omistamiseen, vuokraamiseen, jakamiseen, työn ja materiaalin vaihdantaan. Syitä siihen, miksi yhteisöllinen kulutus on voimakkaassa nousussa, ovat mm. teknologian kehitys, sosiaalinen media, liikaa tavaraa, liian vähän tilaa sekä sukupolvien välinen arvomaailmojen muutos, status ei enää määräydy omistuksen ja materiaalisen kulutuksen mukaan samoin kuin ennen. Myös muutos kuluttajasta tuottajaksi, joka ottaa osaa arvon tuottamiseen tuottaen tuotteita ja palveluita, joita he itse loppukäyttävät, on vallannut markkinoita nopeasti. Keskustelu uusista talousmalleista kuten resurssi ja yhteishyvän talous ovat vähitellen kasvattaneet merkitystään ja mitä pidempään nykyinen talouden epävarmuus jatkuu niin sitä enemmän tullaan keskustelemaan vaihtoehtoisista malleista. Tärkeää olisi talouden palauttaminen sille kuuluvalle paikalleen, jossa se palvelee ihmisen ja luonnon hyvinvointia.

Tulevaisuuden visiona voisi nähdä sen, että uudet talousmallit tulevat ja markkinatalous jatkaa ilman kapitalismia. Suuryritykset tulevat vähitellen katoamaan tai siirtyvät ainakin osin valtioiden omistukseen, jolloin ainakin niiden vastuullisuutta on helpompi ylläpitää. Työ muuttuu, vanhan tilalle tulevat uudet työn tekemisen tavat ja kaikista työntekijöistä tulee osakkaita siihen yritykseen, jossa työskentelevät. Uusi yrittäjyys nousee ja kaikki (myös työtatekevät) toimivat yrittäjän statuksella. Non-profit -yritykset ja uusi ansaintalogiikka seuraavat muutosta. Nuoret yrittäjät näkevät ja ymmärtävät eetoksen ja uusien arvojen merkityksen, uusi maailma ei enää ole kilpailukeino vaan huoli tulevaisuudesta on todellinen ja siksi sen eteen halutaan tehdä oikeasti töitä. Tärkeää ei ole omistaminen vaan itsensä toteuttaminen, työn merkityksellisyys, oman osaamisen hyödyntäminen ja intohimon hyödyntäminen työssä, joka palkitsee.

Vasta kun tunnemme ihmiskunnan menneisyyden ja hahmotamme tulevaisuuden, voimme puhua tietoisesta vastuullisuudesta ja sen vaikutusten ymmärtämisestä. Mutta toisaalta se mikä tänään tuntuu utopialta, on jo huomenna todennäköisesti todellisuutta. Myös yritykset voivat oppia oikeaa vastuullisuutta ja toimia osana yhteiskuntaa ja sen edun mukaisesti. Talous on tehty palvelemaan ihmisen ja luonnon hyvinvointia eikä päinvastoin kuten monet vielä nykyäänkin kuvittelevat.Tärkeintä on löytää ja palauttaa tasapaino, joka globaalin maailman myötä on kadonnut ja johtanut ihmiskunnan epätasapainoon, jossa sen tulevaisuus on epävarma ja täynnä avoimia ratkaisua odottavia kysymyksiä.