13 touko Mielihyvän kulttuurista kohti tieidostamisen kulttuuria

Tämän vuosisadan haasteena on kohdata se tosiasia, että ihmiskunta jakaa ylikansoitetun planeetan kohtalon. Keskeiseen asemaan nousevat kestävän kehityksen, ympäristönsuojelun, väestön kasvun tasoittamisen, rikkaiden ja köyhien välisen kuilun kaventamisen köyhyyden poistamisen haasteet.”
Jeffrey Sachs, Common wealth

Aldous Huxleyn visiossa Uljas uusi maailma (1932) avautui näkymä tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa vallankäyttö ei perustunut voiman käyttöön tai väkivaltaan, vaan kaikkialle hiipivään viettelevään mielihyvän tunteeseen, jonka avulla hallittiin yhteiskuntaa. Tuo visio on monelta osin ajankohtainen nyky-yhteiskunnassa, joka elää jatkuvassa muutoksen tilassa, jossa globaalien suuryritysten vaikutus ulottuu kaikkialle, mediakulttuuri, viihde ja Internet täyttävät kansalaisten päivän, informaatioteknologia on kaikkialla läntisessä maailmassa, jossa myös vauraus on suurempaa kuin koskaan aikaisemmin. Viestinnästä ja globaalien verkostojen hallinnasta on tullut yhteiskunnallisen hallinnan avainasioita, joilla hallitaan myös ihmisen tajuntaa. Tässä näyttelee keskeistä osaa myös mediakulttuuri, jolle on tyypillistä ajankohtaisuus ja huipputeknologia. Se voi auttaa meitä ymmärtämään nykyajan muutoksia ja ristiriitoja, mutta sen avulla voidaan toisaalta myös mukauttaa ihmisiä vakiintuneeseen yhteiskuntajärjestykseen ilman vaihtoehtoa.

Yritysmaailma on taitavasti oppinut hyödyntämään uutta teknologiaa ja mediakulttuuria, jotta sen kannalta myönteinen kehitys jatkuisi tulevaisuudessakin. Se on markkinatalouden polttoaina, josta kustannukset päätyvät veronmaksajien maksettavaksi. Haluammeko sitä vai alammeko jo vähitellen kyllästyä jatkuvaan mainostulvaan ja loputtomaan markkinapuheeseen, johon maailmantasolla käytetään satoja miljardeja vuodessa?

Annammeko tämän tapahtua siksi, että emme voi asialle mitään vai siksi, että olemme jo niin syvällä tässä kaninkolossa, että emme enää halua tehdä asialle mitään?

down=”0″][/vc_column][/vc_row]