13 touko Viisaan neljä vihollista

Kun mies on lopulta voittanut pelon, hän on vapaa koko loppuelämänsä, sillä hän on saanut pelon tilalle selvyyden – ajatusten kirkkauden, joka häivyttää pelon… Ja niin hän on kohdannut toisen vihollisensa: kirkkauden! Tämä kirkkaus tosin karkottaa pelon, mutta samalla se sokaisee. Se saa aikaan, ettei hän ikinä enää epäile mitään… Hän ei enää opi mitään eikä etsi mitään…

Valta on kaikista vihollisista voimakkain… Yhtäkkiä hän on vain hävinnyt taistelun, edes itse sitä huomaamatta. Hänen vihollisensa on tehnyt hänestä julman, laskelmoivan ihmisen…

Jos hän haluaa voittaa nämä kolme vihollista, hänen tulee käsittää, että valta, jonka hän on näennäisesti saanut haltuunsa, ei milloinkaan ole todella hänen omansa. Hänen tulee kaiken aikaa hillitä itsensä ja käyttää kaikkea oppimaansa varovaisesti ja kunnioittavasti. Jos hän näkee, että tieto ja valta vailla itsehillintää ovat virheitäkin pahempia, hän saavuttaa tilan, jossa kaikki mukautuu hänen tahtoonsa. Silloin hän tietää, milloin ja miten käyttää valtaansa.

Ja niin hän on voittanut vihollisista kolmannen. Hän on opintiensä päässä, ja aivan huomaamatta hän kohtaa viimeisen vihollisensa: vanhuuden! Se on aikaa, jolloin hän ei enää tunne pelkoa eikä ajatusten kärsimätöntä kirkkautta. Se on aikaa, jolloin kaikki valta on hänen käytössään, mutta hänet samalla valtaa vastustamaton levon tarve. Jos hän täysin antautuu halulleen levätä ja unohtaa, jos hän heittäytyy uupumuksen valtaan, hän on hävinnyt viimeisen kierroksen.
(Casteneda: Don Juanin opit)